Tanaan tuli mieleen intialaisen ystavamme kertoma juttu tuttavastaan, joka muutti Suomeen ja ryhtyi autoilemaan siella. Hanen oli pakko lopettaa koko ajaminen, silla liikenne oli niin mahdoton. Kauhea maara saantoja, joita olisi pitanyt noudattaa. Kotona Intiassa kaikki sujui hyvin ja luovasti.
Asken nettilan ohi ajoi moottoripyoralla mies, jolla oli kyydissa koko perhe, vaimo ja kolme lasta. Kenellakaan ei ollut kyparaa. Satunnaisesti taalla nakee moottoripyorailijoilla kyparankin, mutta useimmiten sen kiinnitysremmit on jatetty auki. Naisilla en muista kyparaa nahneeni kuin yhdenkaden sormilla laskettavan kerran. Liikennekuolematilasto olikin susrullista luettavaa viime viikolla: joka tunti Intiassa kuolee 14 ihmista. Siis vuodessa noin 130tuhatta.
Eilen, kun laksimme linja-autolla rotille omistetulle temppelille, linja-autoasemalla oli taas kova meteli. Se johtui siita, etta kaikkien linja-autojen rahastajat huusivat kovaan aaneen, minne juuri silla autolla paasee. Vasta hetken kuluttua ymmarsin sen valttamattomaksi. Taalla on lukutaitoprosentti muistaakseni kuudenkymmenen tietamissa.
Pitkat matkat matkustan kylla mieluullin junassa.
Taalla Bikanerissa ei polkupyorariksoja ole lainkaan, joten olemme taas niiden kolmipyoraisten "autojen" varassa, jos emme jaksa kavella. Kaduilla kulkee kylla kameleita, hevosia ja harkavaunuja, mutta niilla kuljetetaan vain tavaroita. Muistan lievasti hammentyneen tunteen, kun nain elamani ensimmaisen kamelin tyossa. Se veti plasmatelevisioita.
Lehmia tietysti kulkee, mutta ne saavat kuljeskella vapaasti ylhaisyydessaan, tai lepailla kaduilla tai syoda kadunviereen lakaistuja roskia.
Sellaista taalla, ylihuomenna siirrymme seuraavaan linnoitusten ja palatsien kaupunkiin Jodhpuriin.
Asken nettilan ohi ajoi moottoripyoralla mies, jolla oli kyydissa koko perhe, vaimo ja kolme lasta. Kenellakaan ei ollut kyparaa. Satunnaisesti taalla nakee moottoripyorailijoilla kyparankin, mutta useimmiten sen kiinnitysremmit on jatetty auki. Naisilla en muista kyparaa nahneeni kuin yhdenkaden sormilla laskettavan kerran. Liikennekuolematilasto olikin susrullista luettavaa viime viikolla: joka tunti Intiassa kuolee 14 ihmista. Siis vuodessa noin 130tuhatta.
Eilen, kun laksimme linja-autolla rotille omistetulle temppelille, linja-autoasemalla oli taas kova meteli. Se johtui siita, etta kaikkien linja-autojen rahastajat huusivat kovaan aaneen, minne juuri silla autolla paasee. Vasta hetken kuluttua ymmarsin sen valttamattomaksi. Taalla on lukutaitoprosentti muistaakseni kuudenkymmenen tietamissa.
Pitkat matkat matkustan kylla mieluullin junassa.
Taalla Bikanerissa ei polkupyorariksoja ole lainkaan, joten olemme taas niiden kolmipyoraisten "autojen" varassa, jos emme jaksa kavella. Kaduilla kulkee kylla kameleita, hevosia ja harkavaunuja, mutta niilla kuljetetaan vain tavaroita. Muistan lievasti hammentyneen tunteen, kun nain elamani ensimmaisen kamelin tyossa. Se veti plasmatelevisioita.
Lehmia tietysti kulkee, mutta ne saavat kuljeskella vapaasti ylhaisyydessaan, tai lepailla kaduilla tai syoda kadunviereen lakaistuja roskia.
Sellaista taalla, ylihuomenna siirrymme seuraavaan linnoitusten ja palatsien kaupunkiin Jodhpuriin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti