Eläimellista menoa

Eilen sanomalehdessa oli kaksikin eläimia koskevaa uutista.

Ensimmaisen otsikko oli "Moskiittojumala". Se kertoi, etta Bokaron alueella osavaltiossa nimelta Jharkhand oli pystytetty moskiittopatsas ja seuraavana päivanä sen luokse oli jarjestetty palvontamenot rummutuksineen, pyhine tulineen, papin lukemine mantroineen ja vielä siivellinen patsas sai kukkaseppeleenkin kaulaansa.  Tämä kaikki, jotta dengue-kuume, jota moskiitot malarian ohella levittävät lakkaisi vaivaamasta aluetta. Delhissa on tällä hetkellä jo liki 2000 rekisteroityä denguetapausta.

Toinen juttu koski varpusia, joiden populaation on todettu pienenevan, mitä meluisammissa olosuhteissa ne joutuvat elämään.  Me saimme Jodhpurissa nauttia aamuin illoin varpusten sirkutuksesta huoneemme edessä.  Täällä Bundissa olemme kiinnittäneet huomiomme aamuisin majapaikkamme ohi kiitäviin vihreisiin papukaijoihin ja talon vieressa olevan lätäkon (pieni keinojarvi) kahlaajiin. Palatsien raunioilla nakee usein pulujen suurina parvina ajavan takaa haukkoja.  Hieno kokemus oli nahda varsin lähelta vuorilla valtavia korppikotkia.

Eläintarhaan ei tarvitse mennä nähdaksensä kaikenlaista.  Kaksi eri lajia apinoita kuleksii pitkin sekä kaupunkia etta kukkuloilla ja talojen seka palatsien katoilla. Aamiaisella ravintolan isänta joutuu hätistelemään apinoita kepillä ja pari päivää sitten yksi apina yritti varastaa vesipulloni, jonka olin kangaskassissa laskenut kädestani ottaakseni muutamia valokuvia.  Illalla majatalomme emänta huomautti meille varmuuden vuoksi, etta "sulkekaa ovenne, apinat ovat tulossa".  Huoneemme on kattotasanteella.

Muuten kaupungilla kuleksii tietysti lehmiä, tosi karvaisia sikoja, rottia  ja kulkukoiria, joita ei onneksi täällä ole isoina laumoina. Sen sijaan torakoita en ole nahnyt pariin viikkoon ollenkaan.

Harvinaisemmista eläimista luonnossa olen nähnyt vain junan ikkunasta riikinkukkoja (Intian kansallislintu) ja antilooppeja, joita näin myos hienoissa kalliomaalauksissa Bhimlatissa, 35km länteen Bundista.

terveydenhoidosta ja lapsista

No jopa olikin pieni uutinen 18.11. yhdella palstalla Times of Indiassa!
Maaseutuministeri Ramesh Jairam totesi, etta Julkinen Terveydenhoito on Romahtanut.

Ministeri totesi yksikantaan julkisen terveydenhoidon romahtaneen siten, etta monilla alueilla sita ei yksinkertaisesti ole saatavana.
Samassa pienessa jutussa han totesi, etta terveydenhuolto on 70% yksityista ja etta jopa Bangladeshissa ja Keniassa ovat lapsikuolleisuusluvut pienempia kuin Intiassa.

Muutamaa paivaa aikaisemmin oli samassa lehdessa ollut pieni juttu koskien lasten ravitsemustilannetta.  Siina todettiin, etta alle 5vuotiaista intialaislapsista 43,5% on alipainoisia samaan aikaan kun 10% lapsista ja nuorista on lihavia tai ylipainoisia.

Viikkolehti Frontlinessa oli samaan aikaan artikkeli, joka itseasiassa toi esiin samat asiat hieman laajemmin.
Todettiin, etta kansantulo Intiassa kolmivuotiskaudesta 1995-1997 kauteen 2008-2010 oli kaksinkertaistunut, mutta lapsikuolleisuus oli pysynyt yhta korkeana ja kansainvalisessa tutkimuksessa, jossa eri maille lasketaan Global Hunger Index (nalkaindeksi) Intia oli samana aikana polkenut paikallaan ideksiluvussa 22.9 kun esimerkiksi Kiina oli saanut lukunsa laskemaan 5.9:aan ja jopa Bangladesh oli "enaa" luvussa 24.0  Puhumattakaan lapsikuolleisuuslukujen huomattavasta laskusta kaikkialla muualla.  Nain ns. maailman suurimmassa demokratiassa, jossa rikkaat rikastuvat, keskiluokka hitaasti kasvaa, mutta koyhimmat sananmukaisesti naantyvat nalkaan. 

Enta nakyyko tama kaikki meille turisteille?  Taalla Rajastanissa, missa katukuvassa naiset ovat kirkkaammin ja  enemmin strassein pukeutuneita kuin missaan missa olen ennen ollut. Heidan kasivarsillaan on selvasti nahnyt myos aliravittuja lapsia.On myos enemman kadulla pahveja tai muoveja keraavia lapsia ja vanhan kaupungin kapeilla kujilla kouluikaisia lapsia keskella paivaa. Enemman on liikenneympyroissa tai vanhankaupungin porteilla makaavia elamasta jo osin pudonneita aikuisia, enemman myos kerjalaisia kuin talla matkalla missaan kaupungissa.
Kaiken sen nakeminen ja siita tietaminen ei kuitenkaan esta minua nauttimasta kaikesta siita kauniista ja historiallisesta mita nama kaupungit ovat tarjonneet.

Äänimaailmasta

Matkamme äänimaailmasta muutama kommentti.

Muutama klassisen hindustanilaisen (pohjois-intialaisen) musiikin konsertti hiveli mieltä ja korvaa, varsinkin kun äänimiehetkaan eivat kääntaneet namikoita kaakkoon, kuten aina joskus tapahtuu.
Joinain aamuina on ensimmäinen ääni ollut varpusten sirkutus ikkunan takana.
Varsinkin Chandigarissa oli hienoja suuria puistoja, joissa keuhkojen lisäksi korvat lepasivat.  Lepoa ne nimittäin kaipaavat, silla liikenteen melu on hurja.  Kadulla kavellessä ei voi ääntaan korottamatta keskustella, varsinkaan kun vierekkain ei mahdu kulkemaan. En vielä erota eri tyyttäyksen lajeja: uskon nimittain, että niita on eri merkityksisiä, kuten
- varo kulkija, tulen takaa (moottoripyorä)
- varokaa, olen tulossa kulman takaa
- antakaa tietä, minulla on kiire (kuten kaikilla muillakin)
- olen väsynyt ja hermostunut näihin ikuisiin ruuhkiin ja siksi tyyttäilen
ja niin edelleen.  Lisäksi on erilaisia huudahduksia (kauppiaitten kutsuhuutojen lisaksi) kuten,
- uu-up, eli myyn kalaa
- waap, eli varokaa tulen takaanne levean kuorman kanssa
ja niin edelleen.
Lisaksi on erilaisia äänia, kuten
- koko yön kuuluva pyhien tekstien luenta (Amritsarin kultainen temppeli)
- koko yön kestava rakettien pauke (Diwalin aikaan)
- useimmiten öisin päälla olevan tuulettimen nitinä.
Muuten on oikein mukavaa.

Liikkumisesta ja liikenteestä

Tanaan tuli mieleen intialaisen ystavamme kertoma juttu tuttavastaan, joka muutti Suomeen ja ryhtyi autoilemaan siella.  Hanen oli pakko lopettaa koko ajaminen, silla liikenne oli niin mahdoton.  Kauhea maara saantoja, joita olisi pitanyt noudattaa.  Kotona Intiassa kaikki sujui hyvin ja luovasti.

Asken nettilan ohi ajoi moottoripyoralla mies, jolla oli kyydissa koko perhe, vaimo ja kolme lasta.  Kenellakaan ei ollut kyparaa.  Satunnaisesti taalla nakee moottoripyorailijoilla kyparankin, mutta useimmiten sen kiinnitysremmit on jatetty auki.  Naisilla en muista kyparaa nahneeni kuin yhdenkaden sormilla laskettavan kerran. Liikennekuolematilasto olikin susrullista luettavaa viime viikolla: joka tunti Intiassa kuolee 14 ihmista.  Siis vuodessa noin 130tuhatta.

Eilen, kun laksimme linja-autolla rotille omistetulle temppelille,  linja-autoasemalla oli taas kova meteli. Se johtui siita, etta kaikkien linja-autojen rahastajat huusivat kovaan aaneen, minne juuri silla autolla paasee.  Vasta hetken kuluttua ymmarsin sen valttamattomaksi.  Taalla on lukutaitoprosentti muistaakseni kuudenkymmenen tietamissa.
 Pitkat matkat matkustan kylla mieluullin junassa.

Taalla Bikanerissa ei polkupyorariksoja ole lainkaan, joten olemme taas niiden kolmipyoraisten "autojen" varassa, jos emme jaksa kavella. Kaduilla kulkee kylla kameleita, hevosia ja harkavaunuja, mutta niilla kuljetetaan vain tavaroita. Muistan  lievasti hammentyneen tunteen, kun nain elamani ensimmaisen kamelin tyossa.  Se veti plasmatelevisioita.
Lehmia tietysti kulkee, mutta ne saavat kuljeskella vapaasti ylhaisyydessaan,  tai lepailla kaduilla tai syoda kadunviereen lakaistuja roskia.

Sellaista taalla, ylihuomenna siirrymme seuraavaan linnoitusten ja palatsien kaupunkiin Jodhpuriin.

Tosipienta

Loytyipa oikein otsikolla "Pienia juttuja" lehdesta Hindustan Times:
Mumbaissa tehty rikosilmoitus elokuvaohjaajasta ja elokuvan tuottajasta. Ensi-iltansa on juuri saanut elokuva 'Student of the Year'. Ja rikos on uskonnollisten tunteiden loukkaaminen siten, etta elokuvan yhdessa laulussa  mytologista hahmoa nimelta Radha (Krishnan vaimo) sanotaan seksikkaaksi.

No, suhteellisen pieni, mutta mielestani kiinnostavampi juttu oli , etta arkeologisista Harappan-Mohenjodaron kaivauksista on tehty uusia radiohiiliajoituksia ja todettu, etta Induksen laaksossa on ollut pitkalle kehittynyt kulttuuri jo 6000v eaa.

Huomenna matka jatkuu uuden osavaltion puolelle, Rajastaniin, Bikanerin kaupunkiin

Vaaleista turismiin

Nyt on vaalit kayty ja on kaiketi kiitosten aika niille, jotka aanestivat Skp:ta. Omasta tuloksestani olen iloinen ja erityisen iloinen olen siita, etta Yrjo Hakanen tuli uudelleen valituksi.
Joskus mina kuitenkin ihmettelen, olemmeko me kommunistit edelleen jostain syysta pelottavia, kun niin monien ihmisten pettymys kaupungissammekin harjoitettavaan politiikkaan ei nay kannatuksessamme.  Soisin niin mielellani, etta ihmiset seuraisivat mita valtuutetut tekevat vaalikampanjoidensa valissa. 
Julkisuutta esim Hakasen valtuustotyosta olisi mukava saada muuallakin kuin vain puolueen nettisivuilla ja Tiedonantajassa.

Jatkan bloginpitoa kuitenkin.  Jos sopivia pienia uutisia ei loydy taalla, missa sanomalehtia ei tahdo aina loytya niin kerron sitten pienia asioita, jotka ovat mielestani kiinnostavia tai hauskoja.

Nyt olemme siis siirtyneet jo Amritsariin, sikhien pyhaan kaupunkiin, jonne tulimme Indira Gandhin murhan vuosipaivana.  Taalla se ei nakynyt kuin uutiskanavilla. Vaikka Indiran teko, lahettaa tanne satoja poliiseja ja aiheuttaa murhia ja mellakoita oli anteeksiantamaton, minua hieman hatkahdytti tieto, etta henkivartija, joka Indiran murhan tehki, on julistettu marttyyriksi kuolemantuomionsa jalkeen.

Pieni hauska muistuma viela Chandigarhista.  Matkustimme tavallisella kaupunkibussilla High Courtille, ja bussissa oli nimettyja paikkoja seuraavasti:  Naisille, Vanhuksille, Sokeille ja Vapaustaistelijoille.