menoja ja menoja

Tänään katselin pitkästä aikaa
erilaisten tilaisuuksien mainoksia.
KIRPPUTOREJA -  erinomainen tapa päästä eroon tarpeettomasta, mutta käyttäkelpoisesta tavarasta.   Sitäkin erinomaisempaa on, että sieltä on mahdollisuus löytää järjelliseen hintaan itselleen ja pienemmille tai suuremmille jälkeläisilleen vaatteita ja tarpeellisia taloustavaaroita.
KONSERTTEJA - ja joka lajia löytyy! Että Haloo vaan Helsinki, hoitakaa vielä nuorisolle riittävästi harjoittelupaikkoja ja Kansallisoopperallekin riittävästi rahaa, kun se on sentään valtakunnassa ainoa.
TANSSEJA, TEATTERIA, GALLERIOITA ja MUSEOITA ....- jonne alle 18-vuotiaat pääsevät ilmaiseksi.  Tällä kertaa silmiini pisti näyttely nimeltä "Kierrätyksen maailmanmestarit", joka kertoo epävirallisista jätteidenkerääjistä ja heidän elämästään muuttuvassaa Kairossa.  Nähtävänä se on Helinä Rautavaaramuseossa
näyttelykeskus weegeessä.
Tällaista kaikkea voisin tehdä tänäkin viikonloppuna, ellen olisi menossa mökille etsimään sitä mitä välttämättä tarvitsen eli sieniä.   Menkää te!

Sananvapaudesta

Hämmästyksen ja suuttumuksen vallassa
luin tänään pienen uutisen

Kollega, siis opettaja on saanut kunnalta (Riihimäki) kirjallisen varoituksen.  Syynä epälojaali toiminta työnantajaa kohtaan, katsovat koulutoimenjohtaja ja lautakunta.
Rikos onkin hirmuinen.  Opettaja on yleisönosastokirjoituksessaan päätöksenteon jälkeen perustellut näkemystään, jonka mukaan 6-luokkalaisia ei pitäisi siirtää yläkouluun.

Uskomatonta.
Jos kunta päättää yksityistää kouluruokailun - eivätkö opettajat ja keittiöhenkilöt saisi ilmaista kantanaan, että päätös oli väärä?
Jos kunta päättää säästää koulumenoista niin, että luokkakoot suurenevat - eivätkö opettajat ja kaikki koulun työntekijät saisi kirjoittaa mielipiteekseen, että päätös on väärä?
Jos taideaineitten suunniteltu "lisätunti" päätetään siirtää ala-asteen puolelle - eivätkö taideaineiden opettajat saisi olla päätöksen jälkeenkin julkisesti sitä mieltä, että päätös oli väärä?

Tietysti saavat.  Tietysti heidän tuleekin taistella huonojen päätösten muuttamiseksi.
Niinkuin kaikkien ihmisten tulisi.

kuva: Esko Hurme

Kielellisiä nautintoja edusti tänään uutinen Kuopion luonnontieteellisen museon uudesta näyttelystä.  Liito-oravista kertovan näyttelyn nimi on "Papanamaan kartta". 

Veriappelsiineista

No niin,
kun minulla on vain vanhanaikainen, kotimainen "mummokännykkä", en taas olisi ilman pikku-uutista tiennyt sitäkään, että jotkut elivät eilen osan päivästä tunnin myöhässä ja jerusaleminaikaa.
Eihän se tietysti mikään oikea uutinen ole, mutta toi kuitenkin mieleeni Israelin politiikan, (jonka varmin takuumies löytyy Atlantin takaa) ja palestiinalaisten vaikean elämän omassa kotimaassaan. 

Israelin miehitettyä nykyiset siirtokuntien alueensa 1960-luvulla, olimme kansalaistottelemattomia ja liimailimme kauppojen hedelmähyllyihin hienoja kuvallisia tarroja, joissa luki: älä osta israelilaisia veriappelsiineja.
Sen jälkeen en ole osatanut israelilaisia tuotteita, jos ne ovat olleet tunnistettavissa.
Haluaisin kuitenkin ostaa palestiinalaisia tuotteita, joten kannatan ajatusta, että kauppojen tulisi merkitä oikein sieltä tulevat tuotteet: israelilainen on israelilainen, palestiinalainen on palestiinalainen (eikä merkitty israelilaiseksi) ja punaisella varoitusmerkillä siirtokunnissa tuotetut.

Jo kolmannen polven E-kauppalaisena eli nykyisenä S-kauppalaisena odotan ja vaadin, että kaupparyhmäni ei osta israelilaisia tuotteita niin kauan kuin maa miehittää palestiinalaisalueita ja laajentaa siirtokuntiaan vastoin kansainvälisiä sopimuksia.

Joukkoliikenteestä

Päivän 7 senttimetriä
kertoi eilisen ´Auton vapaapäivän´ epäonnistumisesta. Yksityisautoilua oli normaalipäivän malliin stadissa. Oliko joku odottanut jotain muuta? Matkatessani M-junalla Vastavirtafestivaaliin näin hämmästyneitä lipunostajia, kun matka maksoi puolet normaalista. Päivän kunniaksi.

Ei kai kukaan kuvittele, että autoton päivä kerran vuodessa ohjaa ihmisiä julkisen liikenteen käyttäjiksi. Ei kai kukaan tosissaan usko, että design-pysäkit houkuttelisivat julkisen liikenteen käyttäjäksi, kuten viime syksynä eräskin virkamies puolusteli pysäkkihankinnan mielipuolisia kustannuksia.
Jos oikeasti halutaan kaupunkiympäristöä säästää, luopua loputtomista ruuhkista ja parkkitaloista paraatipaikoille, kaupungin sisäinen julkinen liikenne on muutettava ilmaiseksi.

Tunnustan - itsellänikin on pieni auto, joka enimmäkseen lepäilee talon parkkihallissa, mutta joka on tosi mukava, kun pitää siirrellä raskaita kirjalaatikoita Virolahden, Helsingin ja Hangon välillä. Kirjastojen poistomyynneistä olen ilokseni saanut myös itseltäni vielä puuttuneet Aulikki Oksasen kirjat.

Paperittomuudesta

Tänään jäin miettimään asiaa, joka mahtui yhdeksään senttimetriin.

Siis - Suomesta oleskeluluvan saanut ei voi täällä tehdä perheenyhdistämishakemusta kotimaahan jääneelle omaiselleen, vaan tämän on itse mentävä tekemään se lähimpään Suomen suurlähetystöön. Sehän on kohtuutonta ajatellen erityisesti maassamme asuvia somaleita. Heidän omaisensa joutuvat matkustamaan Etiopiaan tai Keniaan!! Olisi varmasti syytä muuttaa asia.

Itse asiassa se toi mieleeni Hesarissa eilen (21.9.) olleen hyvän Vieraskynä-kirjoituksen, jonka olivat kirjoittaneet Global Clinicin vapaaehtoislääkärit V. Holmberg ja H. Salmi.  Meillä Suomessa ei ole lainsäädäntöä eika viranomaisohjeistusta, joilla turvattaisiin paperittomien siirtolaisten oikeus edes välttämättömään terveyden- ja sairaanhoitoon. Kunnat ja sairaanhoitopiirit voivat laatia toimintaohjeita näiden perusoikeuksien turvaamiseksi. On siis aika toimia, jotta päättäjät niin tekevät.

Aloitus

Tässä blogissa ryhdyn kommentoimaan lehtien pikku-uutisia ja kerron mitä ne tuovat mieleeni.