Äänimaailmasta

Matkamme äänimaailmasta muutama kommentti.

Muutama klassisen hindustanilaisen (pohjois-intialaisen) musiikin konsertti hiveli mieltä ja korvaa, varsinkin kun äänimiehetkaan eivat kääntaneet namikoita kaakkoon, kuten aina joskus tapahtuu.
Joinain aamuina on ensimmäinen ääni ollut varpusten sirkutus ikkunan takana.
Varsinkin Chandigarissa oli hienoja suuria puistoja, joissa keuhkojen lisäksi korvat lepasivat.  Lepoa ne nimittäin kaipaavat, silla liikenteen melu on hurja.  Kadulla kavellessä ei voi ääntaan korottamatta keskustella, varsinkaan kun vierekkain ei mahdu kulkemaan. En vielä erota eri tyyttäyksen lajeja: uskon nimittain, että niita on eri merkityksisiä, kuten
- varo kulkija, tulen takaa (moottoripyorä)
- varokaa, olen tulossa kulman takaa
- antakaa tietä, minulla on kiire (kuten kaikilla muillakin)
- olen väsynyt ja hermostunut näihin ikuisiin ruuhkiin ja siksi tyyttäilen
ja niin edelleen.  Lisäksi on erilaisia huudahduksia (kauppiaitten kutsuhuutojen lisaksi) kuten,
- uu-up, eli myyn kalaa
- waap, eli varokaa tulen takaanne levean kuorman kanssa
ja niin edelleen.
Lisaksi on erilaisia äänia, kuten
- koko yön kuuluva pyhien tekstien luenta (Amritsarin kultainen temppeli)
- koko yön kestava rakettien pauke (Diwalin aikaan)
- useimmiten öisin päälla olevan tuulettimen nitinä.
Muuten on oikein mukavaa.