Eilen ostin viikkolehden nimelta Tehelka.
Siina oli mielenkiintoisia artikkeleita muunmuassa sellaisin otsikoin kuin
- Maattomien marssi (koski mm perinteisten alkuasukkaiden maiden luovuttamista kaivosyhtioille)
- Meidan korruptio vastaan teidan korruptio (tarkastelua kahden paapuolueen vaalitaistelusta)
- Hunaja-ansa [artikkeli rap-muusikosta nimelta Honey (Hunaja)]
- Encephalites (eli aivokuume)
Viimeksi mainittu artikkeli kasitteli tilannetta Gorakpurissa (Uttar Pradeshin osavaltiossa) jossa on ainoa ko. sairauteen erikoistunut sairaala. Se hoitaa kolmen osavaltion potilaita. Asukkaita niissa on kymmenia miljoonia. Ja pelkastaan taalla kuolee joka vuosi yli tuhat lasta encephalitikseen, jonka voi saada paitsi hyttysesta myos suoliston kautta esim. likaisesta vedesta. Suuri osa potilaista tuodaan satojen kilometrien paasta koyhalta maaseudulta, kun on jo liian myohaista.
Ja aina ennen vaaleja (jo kolmenkymmenen vuoden ajan) aanestajille luvataan laittaa asiat kuntoon. Luvataan kymmenia ja satojakin miljoonia rupioita taudin torjuntaan eli syvien kaivojen rakentamiseen maaseudulle, rahaa valistukseen ja paikallisten sairaaloiden varusteluun yms.
Viela ei mitaan ole tapahtunut. Edes Gorakpurin erityissairaalassa ei ole riittavasti laboratoriotarvikkeita, siella on edelleen paivittain 6-8tunnin sahkokatkos ja palkatkin maksetaan jos jaksetaan. Sen vuoksi kokeneita laakareita on vaikea saada ja niinpa pahimpina tartuntakausina hatiin kutsutaan opiskelijat.
Tietenkaan meilla koti-Suomessa ja Helsingissa ei ole mitaan tahan verrattavaa, mutta mita voin sille, etta tallaisia juttuja lukiessa (ja kaduilla aliravittuja ihmisia katsellessa) tulee ajatelleeksi sita, miten meilla vanhuksia on "kotihoidossa" missa kay kuka milloinkin pikaisesti, tai miten saadyttomalla tavalla meilla jatetaan vaille pikaista hoitoa esim. huumeriippuvaiset ja lasten psyykkiset ongelmat. Ja taas on vaalien ja lupausten aika. Silloin ja sen jalkeen on tekojen aika.
Siina oli mielenkiintoisia artikkeleita muunmuassa sellaisin otsikoin kuin
- Maattomien marssi (koski mm perinteisten alkuasukkaiden maiden luovuttamista kaivosyhtioille)
- Meidan korruptio vastaan teidan korruptio (tarkastelua kahden paapuolueen vaalitaistelusta)
- Hunaja-ansa [artikkeli rap-muusikosta nimelta Honey (Hunaja)]
- Encephalites (eli aivokuume)
Viimeksi mainittu artikkeli kasitteli tilannetta Gorakpurissa (Uttar Pradeshin osavaltiossa) jossa on ainoa ko. sairauteen erikoistunut sairaala. Se hoitaa kolmen osavaltion potilaita. Asukkaita niissa on kymmenia miljoonia. Ja pelkastaan taalla kuolee joka vuosi yli tuhat lasta encephalitikseen, jonka voi saada paitsi hyttysesta myos suoliston kautta esim. likaisesta vedesta. Suuri osa potilaista tuodaan satojen kilometrien paasta koyhalta maaseudulta, kun on jo liian myohaista.
Ja aina ennen vaaleja (jo kolmenkymmenen vuoden ajan) aanestajille luvataan laittaa asiat kuntoon. Luvataan kymmenia ja satojakin miljoonia rupioita taudin torjuntaan eli syvien kaivojen rakentamiseen maaseudulle, rahaa valistukseen ja paikallisten sairaaloiden varusteluun yms.
Viela ei mitaan ole tapahtunut. Edes Gorakpurin erityissairaalassa ei ole riittavasti laboratoriotarvikkeita, siella on edelleen paivittain 6-8tunnin sahkokatkos ja palkatkin maksetaan jos jaksetaan. Sen vuoksi kokeneita laakareita on vaikea saada ja niinpa pahimpina tartuntakausina hatiin kutsutaan opiskelijat.
Tietenkaan meilla koti-Suomessa ja Helsingissa ei ole mitaan tahan verrattavaa, mutta mita voin sille, etta tallaisia juttuja lukiessa (ja kaduilla aliravittuja ihmisia katsellessa) tulee ajatelleeksi sita, miten meilla vanhuksia on "kotihoidossa" missa kay kuka milloinkin pikaisesti, tai miten saadyttomalla tavalla meilla jatetaan vaille pikaista hoitoa esim. huumeriippuvaiset ja lasten psyykkiset ongelmat. Ja taas on vaalien ja lupausten aika. Silloin ja sen jalkeen on tekojen aika.
Katson just Madventuresia jossa ovat Uttar Pradeshissa =)
VastaaPoista