Kun elää muutaman päivän ilman sanomalehteä, ilman pikku-uutisia
voi vaikka kuunnella pikku-uutisia tasatunnein radiosta. Kolmeen minuuttiin mahtuu ehkä neljä uutista eli uutisotsikkoa.
Sillä kertaa minuuttiin mahtui kaksi ympäristöasiaa.
Ensimmäinen kertoi, että StopTalvivaara-liike on kerännyt yli 4000 nimeä ja luovuttaa adressin torstaina Vuokatissa. (Kuinka kauan Talvivaaran rikollinen toiminta voi jatkua? Kuinka kauan päättäjät antavat kaivosyhtiön massamittaisesti tuhota luontoa ja ihmisten elinoloja? Saako toinen, kultaakin kalliimpi kaivos laskea käsittelemättömät jätevetensä mereen "tarpeeksi kauas", kun joet olivat vähän liian lähellä ihmisten asumuksia. Meren eliöstöstä ei kai niin väliä?)
Toinen oli uutinen, että kuivakäymäläfirmalla Turussa menee hyvin, kun tuotteita on kehitelty kehitysmaiden olosuhteisiin. Mukavaa- paitsi sen kannalta, että töitä riittää, ennen kaikkea luonnon puolesta. Mitähän kaikkea voitaisiin tehdä, minkälaisia innovaatioita, jotta kuivakäymälöistä tulisi mahdollisuus myös kaupunkirakentamisessa täällä meillä Suomessa. Ettei tarvitsisi lirittää juomakelpoista vettä jätöstensä päälle.
Kuinka tärkeästä asiasta on kyse käymälöiden kohdalla tuli ilmi uutisessa, joka kertoi, että intialaisista kouluista 40 prosentissa ei ole käymälää ja se osaltaan ehkäisee erityisesti tyttöjen koulunkäyntiä. Nyt Intian hallitus on päättänyt, että kaikkiin kouluihin on rakennettava käymälä.
Kesken tällaisten pohdintojen tv:stä alkoi ohjelma, jossa haastateltiin ohjaaja Juha Hurmetta. Mikä ilo kuunnella tarkkaa, analyyttistä, kaunista puhetta, jonka ytimessä on näkemys, että me kaikki maailman ihmiset ja luontokappaleet olemme yhtä, että ihmiselle on tärkeintä olla suhteessa toisiin ihmisiin, vain omaan napaansa tuijottamisesta sairastuu.
Kunpa mahdollisimman moni, jolta ohjelma jäi katsomatta näkisi sen vaikka ylen areenassa.
voi vaikka kuunnella pikku-uutisia tasatunnein radiosta. Kolmeen minuuttiin mahtuu ehkä neljä uutista eli uutisotsikkoa.
Sillä kertaa minuuttiin mahtui kaksi ympäristöasiaa.
Ensimmäinen kertoi, että StopTalvivaara-liike on kerännyt yli 4000 nimeä ja luovuttaa adressin torstaina Vuokatissa. (Kuinka kauan Talvivaaran rikollinen toiminta voi jatkua? Kuinka kauan päättäjät antavat kaivosyhtiön massamittaisesti tuhota luontoa ja ihmisten elinoloja? Saako toinen, kultaakin kalliimpi kaivos laskea käsittelemättömät jätevetensä mereen "tarpeeksi kauas", kun joet olivat vähän liian lähellä ihmisten asumuksia. Meren eliöstöstä ei kai niin väliä?)
Toinen oli uutinen, että kuivakäymäläfirmalla Turussa menee hyvin, kun tuotteita on kehitelty kehitysmaiden olosuhteisiin. Mukavaa- paitsi sen kannalta, että töitä riittää, ennen kaikkea luonnon puolesta. Mitähän kaikkea voitaisiin tehdä, minkälaisia innovaatioita, jotta kuivakäymälöistä tulisi mahdollisuus myös kaupunkirakentamisessa täällä meillä Suomessa. Ettei tarvitsisi lirittää juomakelpoista vettä jätöstensä päälle.
Kuinka tärkeästä asiasta on kyse käymälöiden kohdalla tuli ilmi uutisessa, joka kertoi, että intialaisista kouluista 40 prosentissa ei ole käymälää ja se osaltaan ehkäisee erityisesti tyttöjen koulunkäyntiä. Nyt Intian hallitus on päättänyt, että kaikkiin kouluihin on rakennettava käymälä.
Kesken tällaisten pohdintojen tv:stä alkoi ohjelma, jossa haastateltiin ohjaaja Juha Hurmetta. Mikä ilo kuunnella tarkkaa, analyyttistä, kaunista puhetta, jonka ytimessä on näkemys, että me kaikki maailman ihmiset ja luontokappaleet olemme yhtä, että ihmiselle on tärkeintä olla suhteessa toisiin ihmisiin, vain omaan napaansa tuijottamisesta sairastuu.
Kunpa mahdollisimman moni, jolta ohjelma jäi katsomatta näkisi sen vaikka ylen areenassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti