Viime viikon suuri suru-uutinen oli, etta sitarin mestari Ravi Shankar kuoli 92-vuotiaana Kaliforniassa.
Viimeisen konserttinsa maestro oli pitanyt vain muutamia viikkoja ennen kuolemaansa, ehdittyään esiintyä estradeilla yli 80 vuotta. Paitsi "Sitar Legendaksi" häntä nimitettiin muistokirjoituksissa "intialaisen musiikin suurlähettilaaksi", "maailmanmusiikin kummisedäksi", "Intian kalssisimmaksi rock-tähdeksi" ja "huikeaksi show-mieheksi" mutta ennen kaikkea yksinkertaisesti mestariksi ja opettajaksi (guruksi). Kaikkialla mainittiin myos yhteistyö länsimaisten muusikoiden, Y. Menuhinin, Ph Glassin ja G. Harrisonin kanssa.
Lehdissä häntä muistelivat opettajana ja kanssamuusikkona mm sellaiset muusikot kuten Vishwamohan Bhatt ja Shivkumar Sharma, joita kumpaakin olimme kuunnelleet muutamaa päivää aikaisemmin Jaipurin musiikkifestivaalissa. Bhattin mohanvinan soittoahan oli ollut onni kuunnella jo Malmitalossa vuosi sitten.
Ja miksei voisi tunnustaa sitakin, etta juuri Ravi Shankarin levyjen kuuntelu 1960-70-lukujen taitteessa oli yksi suurimpia kimmokkeita suurelle halulle tulla kerran elämassään Intiaan kuuntelemaan "oikeasti" sitä musiikkia.
Nyt on useammankin kerran tullut ja kuullut paitsi pohjois-intalaista (hindustanilaista) ja ennen kaikkea etelä-intialaista (karnaattista) musiikkia livenä. On ollut myos onni kuulla myös tämän hetken parhaita soittajia ja laulajia, jotka viela 82-vuotiaanakin jaksavat laulaa kolmekin tuntia ilman taukoa risti-istunnassa (jooga-asennossa) istuen. Samalla tavalla istuvat tietysti, iästa riippumatta, heitä säestavät muusikot. Täällä etelässä minimissään viulisti ja mridangamin soittaja ja hindustanilaista musiikkia esitettäessä harmoniumin ja tablan soittajat.
Talla matkalla konsertteja on löytynyt vasta kuusi, mutta levykokoelma on sentään lisääntynyt. Uutta on ollut pari fuusiokonserttia tähän asti kuultujen klassisen musiikin konserttien lisäksi. Huomista odotamme suuresti, silla Alleppeyssa on nyt temppelifestivaalien aika ja huomisen ohjelmaan on eräässa suurehkossa lähitemppelissa merkitty kathakalia alkaen illalla klo 8 jatkuen aamuviiteen. Muutama vuosi sitten jaksoimme istua kolmekin yöta peräkkain, jos sellainen onni sattui, että mm. Tirunakkara-temppelissa Kottayamissa kathakalia esitettiin sillä tavoin. Viime vuonna Payyanoorin kathakali-klubin jäsen kertoi, etta yhä harvemmin on tällaisia kolmeoisia pitkiä tarinoita, vaan niita esitetään seka temppeleissä, etta kulttuuritiloissa vain n. kolmentunnin mittaisina osina.
Lauantaina siirrymme Keralassa pohjoisemmaksi, Kannuriin, joka on merkittavaa theyyam-aluetta.
Viimeisen konserttinsa maestro oli pitanyt vain muutamia viikkoja ennen kuolemaansa, ehdittyään esiintyä estradeilla yli 80 vuotta. Paitsi "Sitar Legendaksi" häntä nimitettiin muistokirjoituksissa "intialaisen musiikin suurlähettilaaksi", "maailmanmusiikin kummisedäksi", "Intian kalssisimmaksi rock-tähdeksi" ja "huikeaksi show-mieheksi" mutta ennen kaikkea yksinkertaisesti mestariksi ja opettajaksi (guruksi). Kaikkialla mainittiin myos yhteistyö länsimaisten muusikoiden, Y. Menuhinin, Ph Glassin ja G. Harrisonin kanssa.
Lehdissä häntä muistelivat opettajana ja kanssamuusikkona mm sellaiset muusikot kuten Vishwamohan Bhatt ja Shivkumar Sharma, joita kumpaakin olimme kuunnelleet muutamaa päivää aikaisemmin Jaipurin musiikkifestivaalissa. Bhattin mohanvinan soittoahan oli ollut onni kuunnella jo Malmitalossa vuosi sitten.
Ja miksei voisi tunnustaa sitakin, etta juuri Ravi Shankarin levyjen kuuntelu 1960-70-lukujen taitteessa oli yksi suurimpia kimmokkeita suurelle halulle tulla kerran elämassään Intiaan kuuntelemaan "oikeasti" sitä musiikkia.
Nyt on useammankin kerran tullut ja kuullut paitsi pohjois-intalaista (hindustanilaista) ja ennen kaikkea etelä-intialaista (karnaattista) musiikkia livenä. On ollut myos onni kuulla myös tämän hetken parhaita soittajia ja laulajia, jotka viela 82-vuotiaanakin jaksavat laulaa kolmekin tuntia ilman taukoa risti-istunnassa (jooga-asennossa) istuen. Samalla tavalla istuvat tietysti, iästa riippumatta, heitä säestavät muusikot. Täällä etelässä minimissään viulisti ja mridangamin soittaja ja hindustanilaista musiikkia esitettäessä harmoniumin ja tablan soittajat.
Talla matkalla konsertteja on löytynyt vasta kuusi, mutta levykokoelma on sentään lisääntynyt. Uutta on ollut pari fuusiokonserttia tähän asti kuultujen klassisen musiikin konserttien lisäksi. Huomista odotamme suuresti, silla Alleppeyssa on nyt temppelifestivaalien aika ja huomisen ohjelmaan on eräässa suurehkossa lähitemppelissa merkitty kathakalia alkaen illalla klo 8 jatkuen aamuviiteen. Muutama vuosi sitten jaksoimme istua kolmekin yöta peräkkain, jos sellainen onni sattui, että mm. Tirunakkara-temppelissa Kottayamissa kathakalia esitettiin sillä tavoin. Viime vuonna Payyanoorin kathakali-klubin jäsen kertoi, etta yhä harvemmin on tällaisia kolmeoisia pitkiä tarinoita, vaan niita esitetään seka temppeleissä, etta kulttuuritiloissa vain n. kolmentunnin mittaisina osina.
Lauantaina siirrymme Keralassa pohjoisemmaksi, Kannuriin, joka on merkittavaa theyyam-aluetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti